Tämä alkukesä on niin ihanaa aikaa, ettei millään hannis nukkumaan mennä! Pitää kulkea ympäri pihaa, kuopsuttaa sieltä ja täältä. Vielä eivät roskatkaan kukkapenkeissä ahdistele. Uusia taimia on kasvatettu ja niitä istuteltu. Nautittu edellisten vuosien istutuksista.
Laitan kuvan Kuolanpionista, joka aloittelee kukkimistaan. No, lyhythän sen kukinta on. Muutama päivä, ja loppukesän kasvaa rehottaa, kaatuu sateessa ja nääntyy auringossa.... Alunperin kaivoin pionin Viklundin rantamökiltä, vein sen päätilan pihaan. Siinä se kukki ja kasvoi noin 10 vuotta. Sitten jaoin sen ja siirsin jakeet eri paikkoihin. Nyt jakeet ovat taas suuren pensaan kokoisia. Mutta kaunis Kuolanpioni on kukkiessaan! Katsokaapa!

Eilen saapui minun personal trainerini Jutta, jonka kanssa laitoimme alulle mun läskinlähdetysohjelman. Ohjelmassa on seitsemän erilaista liikettä alkuun tämmöiselle minimiliikunnaiselle. Ohjelma viedään läpi kolmesti viikossa ja yhtenä päivänä on sauvakävelyä ja yhtenä rentoutusjoogaa. Ensimmäiset harjoitukset käytiin läpi kaksi kertaa ja voin sanoa, että yön yli nukuttuani olo on kuin piestyllä koiralla. Toivossa on hyvä elää, joten odotan innolla huomisia treenejä kipeistä paikoista huolimatta. Tässä tilassa kaipaisin vessaan kipeästi sellaisia invakaiteita!
Huomenaamuna siis ajoissa ylös ja alas terassille kahvakuulailemaan. Ehkä jonakin aamuna uskaltaudun treenin jälkeen uimaankin. Nyt vesi on vielä liian kylmää, joten tyydyn suihkuun. Kyllä olen ylpeä itsestäni, jos syksyyn asti jaksan!
Ehkäpä palkitsen itseni sitten jollain....Hmmm.

Tänään töistä päästyäni vaihdoin heti vaatteet ja lähdin ulos kauniiseen kevätilmaan. Oli jo aika siirtää ja jakaa kuunliljoja sekä pieniä särkyneitä sydämiä päätilan kukkapenkistä tänne Vikinlahdelle, rantaan, missä asumme . Ähelsin muutaman tunnin kukkien parissa ja sainkin työn tehdyksi.
Hande on tehnyt minulle istutuslaatikon, jonka kylvin täyteen porkkanansiemeniä. Sekoitin porkkanansiemenet mannasuurimoiden sekaan, ettei kylvöksestä tulisi liian tiheä. Ja toisekseen; näkee, mihin kohtaan jo on heittänyt siementä.
Toinen laatikko on vielä vaiheessa. Siihen istutan sipulia. Sitten olis vielä kaksi laatikollista salaatintaimia; minnekähän ne istutan? Istutuslaatikot ovat aivan rannassa, joten kastelu tulee olemaan helppoa kuin heinänteko!
Loppuvaiheessa kylvöä oli jo niin hämärä, etten ilman mannasuurimoita olisi nähnyt, minne suuntaan siemeniä heitän. Saas nähdä, kasvaako sieltä mannakryynejä vaiko porkkanoita!
Liitän tähän postaukseen kuvan meidän vielä maalaamattomasta hirsitalostamme. Tänä kesänä on tarkoitus saada talo maaliin. Jos pidettäisiin talonmaalaustalkoot, aina kun jälkikasvua tulee käymään? ( Voisi käydä niin, etteivät kävisi koko kesänä...

Koska tiesin jo kokemuksesta, ettei Hande osta minulle Äitienpäivälahjaa ( koska en ole hänen äitinsä vaan vaimonsa), niin päätin ilahduttaa itseäni tällä pirtsakan värisellä KAHVAKUULALLA. No, tarkoitushan ei ole pitää sitä kaunistuksena kirjoituspöydällä, yöpöydällä eikä ruokapöydälläkään, vaan, että sillä saisi lähdetettyä ihrat huis hiiskattiin ja tilalle asettuisi timmi lihaksisto. Kuulostaa ihan utopistiselta omissakin korvissa, mutta minä olen romantikko ja ajattelen kaikesta (ensi alkuun) myönteisesti.
Yksi kolmesta tyttärestäni hommasi minulle lisäksi kolme yksityistuntia kahvakuulailun saloihin opetteluun. Vielä en ole yhtäkään tuntia käyttänyt, sillä reisi vihoittelee jostain tuntemattomasta syystä. Ihan kohta kuitenkin - viimeistään ensi viikolla aloitan tämän uuden timmin vartalon metsästyksen. Täytyy ottaa sitten itsestäni ennen ja jälkeen-kuvat
(Julkaisen ne siinä tapauksessa, että JOTAIN TAPAHTUU RUPISSANI)
Toivota minulle onnea!

Pakko laittaa kuva tästä viime vuonna saamastani runkohortensiasta, jonka onnistuin talvettamaan. Ja oli nappisuoritus saada se kukkimaan juuri Äitienpäiväksi. Ihan sattuamalta näin kävi, mutta siitä onnellinen.
Samettiruusuja taimella iso laatikollinen. Ja aina niin ihanat krassit myöskin pinnassa. Kylvin myös joskus viime syksynä (?) keräämiäni siemeniä, joista ainakin toiset lähtivät itämään; en tiedä, mitä niistä kasvaa. Toivon mukaan KAUNIITA KUKKIA!