Mieheni Handen isoisä ja -äiti ovat aikoinaan kasvattaneet näillä Lehtinimen pelloilla pellavaa. Liottivat sitä syksyisin järvessä, lihtasivat ja jyystivät kuoret jollain petkeleellä ( lihta?), kehräsivät rukeilla langoiksi ja itse kutoivat hursteiksi  (eräänlainen karkea lakana). Hursteja käytettiin sängyissä olkien päällä. Oljet ajoivat patjan asiaa... Hurstit nimikoitiin tekijän mukaan. Löysin pääkartanon vintiltä pärekopsallisen huolella viikattuja hursteja, joiden nurkasta löysin nimikirjaimia: ML ( Maija Lehtiniemi - anoppini täti),  IL (Irene Lehtiniemi- mieheni täti) ym. nimikirjaimia. Mietin pidemmän aikaa, mitä näillä vähän ikävän värisillä, mutta arvokkailla hursteilla tekisin... Viime kesänä päätin kokeilla värjäystä Dylon-väreillä. Hyvin onnistui. Sitten minulla olikin komerossa  viisi paria vaalean liilan, terrakotan, ruskean ja tiilen punaisen värisiä hursteja. Ja ajatus kypsyi sitten about yhdeksän kuukautta. Ensimmäiset uusvanhat laukut lehtiniemeläisestä pellavasta näkivät päivänvalon. Tässä kuvassa vanhimmalle tyttärelle syntymäpäivälahjaksi ompelemani ja brodeeraamani laukku hänen mittaamattomalle määrälle erilaisia papereita, vihkoja ja tilpehöörejä varten.