Inspiraatio ei katso aikaa eikä paikkaa! Eräänä aamuna se iski aamulla ani varhain ennen kuutta. Äkkiä siitä aamukankein kintuin ja rääpät silmissä syöksyin työpöytäni ääreen. Veivasin pastakonetta, käänsin taitoin ja veivasin. Handen vanhaa talvitakkiakin tähän tarvitsin. En kerro, mihin, mutta voitte ehkä arvata.
Aika kului vikkelään ja Patukka oli kuskattava välillä koululinkalle- yöpaidassa. En ollut ehtinyt vaatteita edes pukea. Vielä piti ehtiä kovettaa työt uunissa. Ja tämmöisiä niistä tuli!